keskiviikko 28. marraskuuta 2012

126. Aapon ja minun tilanne

Nyt blogiini on tullut jopa valitettavan paljon kommentteja, jossa sanotaan, että olen Aapolle liian iso. Kyllä, jalkani menevät hieman mahalinjan alle, mutta se ei tarkoita etten voisi ponilla mennä. Omaan silmääni ei nimittäin näy sitä että istuntani olisi jotenkin kärsinyt. Aapo ei siihen kuole, että jalkani tulevat koulusatulan kanssa vähän yli, enpähän häiritse sitä kannuksella.

Painoni puolestakin Aapolla voin mennä, siitäkään ei ole kyse. Ei se poni alleni luuhistu... Tottakai tämä pituuteni tulisi haittaamaan Aapolla menoa jos kasvaisin vielä, mutta minä en kasva enää.

Moni varmaan miettii mitä aion ponille tehdä, kun saan hevosen/Aapo vaan jää liian pieneksi.
   Tarkoitus olisi antaa Aapo varmaankin ylläpitoon, koska meillä ei ole sille pitomahdollisuutta, ellen saisi omaa tallia, mutta se on hyvin epätodennäkoistä. Kuitenkaan haluaisi myydä ponia. Ylläpidossa minulla olisi mahdollisuus päättää ponia koskevista asioista ja jos siltä näyttä minulla olisi oikeus ottaa poni takaisin kotiin.
   Jos taas minulla olisi oma talli, pitäisin Aapon kotona. Menisin sillä itse, todennäköisemmin myös kilpailisin sillä avoimia luokkia. Se, että jos Aapo olisi minulle pieni ei olisi ongelma, koska minulla on pikkusisko. Silloin siskoni pystyisi ratsastamaan ja kisaamaan Aapolla.

Kuitenkin teidän rakkaiden lukioidemme mielenrauhan vuoksi kerron nyt, että ratsastan tuttuni hevosta tämän talven silloin tällöin. Meidät varmaan tullaan näkemää myös kisakentillä, kun saadaan nuo palaset kohdilleen. Mutta se on tosiaan vain tämän talven juttuja(:

Kuitenkaan koskaa ei tiedä mitä tämä elämä keksii meillekkään... Tarkoitus olisi kuitenkin mennä mahdollisimman kauan Aapolla, koska tuolla ponilla on paljon annettavaa minulle! Ja luopuminen on liian vaikeaa!

Tässä tälläinen tilannekatsaus.
//Nora

1 kommentti: