Koulutreeni kentällä

Tai ainakin jokin sen tapainen..

Ehdottomasti suosikkikuvani kaikista meidän yhteiskuvista!

Pari viikkoa takaperin Juulia oli taas pitkästä aikaa kuvailemassa meidän treenejä! Sofia oli myös samaan aikaan kentällä hyppäämässä Sorayan kanssa, joten siitäkin saatte postausta sitten, kun Sofia kerkeää sen kirjoittaa!

Ponin kanssa oli tarkoitus tehdä askellajipainoitteinen treeni. Aapon kuntoutuksen takia olen jakanut kenttätreenit kahdenlaisiin treenikertoihin. Askellajipainoitteisessa treenissä keskitytään oikeastaan täysin siihen, että poni toimii kaikissa askellajeissa hyvin. Tehtäväpainotteisessa treenissä taas keskitytään eri tehtävien toimivuuteen ja suoritukseen. Tällä systeemillä poni jaksaa paremmin keskittyä ja voimattomuutta ei ilmene niin paljon.

Alkukäyntien jälkeen keräilin ohjat ja rupesin taivuttelemaan ponia suurilla ympyröillä. Aapolla oli vähän kyttäilypäivä ja suurin osa sen keskittymisestä meni pienten vihreiden miehien etsiskelyyn. Hetken tuijottelun jälkeen herra luovutti tämän suhteen ja alkoi tehdä tosi kivaa ja rentoa pätkää käynnissä.

Muutaman hyvän ympyrän jälkeen nostettiin ravi. Ravissa tehtiin samoja juttuja kuin käynnissä. Aapo oli hieman juokseva ja muutenkin oudon tuntuinen selkään.. Päätin kuitenkin jatkaa hetken hölkkäilyä, jos outous johtuikin vain alkukankeudesta. Muutaman kierroksen jälkeen poni oli edelleen outo, hyppäsin alas selästä ja otin satulan pois. Nousin takaisin selkään ja nostettiin heti ravi, Aapo oli taas täysin normaali rento oma itsensä. Ilman satulaa ravailtiin melko pitkä tovi ja poni oli tosi mukava ja se ravasi hyvin selän läpi.

Laukkaa ei loppujen lopuksi otettu ollenkaan, koska poni oli jo niin väsy ettei laukasta olisi tullut mitään. Väsyessään Aapolla on huono tapa rueta kenkkuilemaan ja ilman satulaa tälläisen nopealiikkeisen possulaisen selässä on hyvin vaikeaa pysyä.. Joten sen suurempien ongelmien välttämiseksi päätin siirtää laukkaamisen seuraavalle päivälle ja silloin poni oli taas oikein mainio!

Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa ja tallissa venyteltiin kaula ja selkä kunnolla. Satula lähti viimeviikolla topattavaksi ja ilmeni, että siihen piti vaihtaa kokonaan uudet villat, vaikka päälisin puolin siinä ei tuntunutkaan mitään suuria patteja. Satulattomuus ei tosin ole mikään ongelma, koska ollaan oikeastaan menty enemmän ilman juuri sen takia, että ponin selkä tulee paremmin käyttöön ja läpi silloin.

Muutoksen tuulia

Pitkän tauon jälkeen päätin taas herätellä blogini eloon, tosin se toi mukanaan paljon muutoksia. Nimittäin Piste I:n päälle -blogi sai minun lisäkseni uuden kirjoittajan! Uusi kirjoittaja on minulle ja Aapolle vanha tuttu. Ollaan nimittäin oltu Sofian kanssa kavereita vuodesta 2005 lähtien! Sofialla on oma poni nimeltä Alarm ja he kilpailevat kansallisella tasolla esteitä.

Minä ja Mona sekä Sofia ja Maxi.

Sofia ja Jalmari.

Sofian mukaan saaminen lisää blogin monipuolisuutta siten, että pääsette lukeemaan postauksia myös esteratsastajan näkökulmasta, itse kun olen koulurastastaja henkeen ja vereen.. Pyrimme Sofian kanssa siihen, ettei tällaisia monen kuukauden taukoja enää synny ja toivotaan, että minunkin motivaatio kasvaa taas kevättä kohti! Seuraavan kerran, kun Sofia ja Jalmari tulevat taas Iisalmeen niin suunitelmissa on kuvata teille videopostausta!

Sitten minun heppojen kuulumisiin. Aapon kuntoutus etenee hyvää tahtia, tosin satulattomuus tuottaa pieniä ongelmia välillä. Ollaan tehty tosi pitkiä maastolenkkejä, jumppailtu kentällä ja opeteltu uusia temppuja. Venlan talvet koostuvat pääosin kärrytreeneistä, kun pohjat ovat näin talvisin parhaat ajamiseen. Ratsastusta ja muuta temmeltämistä ei tietenkään olla unohdettu ja tamma onkin kehittynyt mukavaa vauhtia taas eteenpäin!

Blogin ulkoasu tulee muuttumaan tässä lähiaikoina niin, että saadaan Sofia, Jalmari ja Venluskakin banneriin mukaan! 

Loppuun vielä kysymys siitä, että mitä olette mieltä siitä, että myös blogin facebook-sivu heräteltäisiin eloon ja ruettaisiin Sofian kanssa päivittelemään sitäkin aktiivisesti?