sunnuntai 29. joulukuuta 2013

You're the one that I love

Erehdyin fiilistelemään kesällä otettuja rippikuviani Aapon kanssa ja rupesin miettimään nykyistä tilannettamme. En ole kertonut teille mikä ponilla on joten avataanpas sitä vähän. Muutenkin kirjoitan ajatuksiani, koska nuo kuvat. ♥ Kaikki kuvat (c) Minttu//aaveen.net



Aapon vasemmassa takapolvessa on uudisluulöydöksiä, luun terävöitymistä ja lievää patellanivelen löysyyttä. Myös samaisen jalan kintereestä löytyi alimman liukunivelen päältä uudisluuta. Klinikalla molempiin laitettiin kortisoonipiikkejä ja ponia on kuntoutettu siitä lähtien. Kuntoutuksen aikana huomasin ettei kortisoonit auttaneet paljoakaan. Käynnissä ja ravissa puhdas, mutta laukassa epäpuhdas. Lähetetään kuvat Kangasalan klinikalle ja katsotaan mitä he niistä sanovat.


Kuitenkin minulle on tärkeintä, että poni voi elää ilman kipua ja, että se voi hyvin. Joten kaikista todennäköisintä on, että lopetetaan esteiden kisaaminen kokonaan. Ja muutenkin kisaaminen jää nyt taka-alalle, koska tärkeintä on, että ponilla on hauskaa. Nyt voimme hankkia enemmän luottamusta ja asettaa tavoitteita ilman kilpailemista. Tavoitteena on saada poni kuntoon, niin että se voi tehdä asioita joista se tykkää. Maastoreissut, peltoilut ja ilman varusteita ratsastaminen. Niihin me tähtäämme.



Vaikka ponivuosiani on jäljellä enää yksi, ei se tarkoita, että Aapo myytäisiin.
 Aapo on se mitä rakastan, se kuka auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen, se joka lohduttaa ja kuuntelee, se joka saa hymyn huulilleni aina, kun edes ajattelen sitä. Se mitä ilman en voisi enää elää. Vaikka kuinka masentuneena tulen tallille, kun pieni, karvainen ja pyöreä ystäväni hörähtää minulle tarhassa unohdan kaikki surulliset asiat mielestäni. Aapo on kaikkeni.



En kuulu enää siihen hevosharrastajien kaartiin, jotka vaihtavat hevosta, koska edellisen taso on liian huono omaan tasoon verrattuna. Tottakai, jos harrastaa sillä tyylillä, niin luopuminen on helppoa. Hevosesta ei tule koskaan ystävää eikä perheenjäsentä. Silloin se on vain hevonen. Kuitenkin Aapo on minun paras ystäväni, ja ei ystävää vaihdeta "parempaan". Aapo kuuluu meidän perheeseen, perheenjäseniä tuetaan kaikessa.



Aapon ja minun ensikohtaamisesta on kohta 4 vuotta ja olen oppinut ponista paljon. Kuitenkin meillä on paljon opittavaa toisistamme ja haluan, että poni on meillä elämänsä loppuun asti. Haluan, että opimme toisistamme kaiken, olemme yhtä, minä ja poni.



Aapolla on vielä paljon annettavaa minulle. Eikä pelkästään ratsastuksellisesti. Se on ja tulee opettamaan minulle paljon luottamuksesta, yhteistyöstä, kaikesta. Vaikka muutamme reittiä, kuljemme silti yhdessä, aina. Rakastan sinua. ♥





Dreams aren't what
 you leave behind when
morning comes.

They are the stuff
that fill your every
living moment.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

208. Hyvää (myöhäistä) joulua!

Minun piti toteuttaa sellainen kiva joulukorttijuttu, mutta koska Suomen säät ovat mitä ovat niin eihän maneesittomalla tallilla voi edes liikuttaa ponia.. Aapo on ollut sellaisella varovalla kävelyliikunnalla, juuri kun saataisiin ravata ja laukkailla vähän niin ei. Joka paikka on peilijäässä ja pelloilla on lunta ehkä sen 5cm ja pohja aivan umpijäässä. Argh!

Jouluhan tuli ja meni, kävin eilen viemässä Papalle porkkanoita ja omppuja ja se vietti jouluvapaata.

Tänään kävin kävelyttämässä Aapon ja kaverini ponin Jalmarin. Molemmat käyttäytyivät tosi mallikkaasti ja keskittyivät, pelleily olisi vinyt jalat alta..

Jalmari alias Muna/Munakas. Iskin sille koulupenkin selkään ja käytiin kentällä kävelemässä!

Ja sitten joululahjoja. Uusi tallitoppatakki:3 En vaan tiiä kuin uskallan käyttää sitä tallilla..

Toinen toppatakki jonka pyhitän ehkä koulukäyttöön.

Uudet ratsastushousut! Samat mitkä mulla on punaisena, mutta sinisenä.

Papalle uus huopa ja pintelit! Awwwwww♥

Tälläinen tynpeä postaus, mutta loppuviikosta meillä on Juulian kanssa ponipäivä, eli silloin postausta luvassa!

Ainiin! Mitä lahjoja te lukijat saitte? Ja oliko kiva joulu?

maanantai 9. joulukuuta 2013

207. Päätöntä humputtelua

MÄ TIIÄN OON MESTARI KUVAAMAAN (:
Tosiaan, Juuliahan kävi eilen kuvailemassa meidän menoa pitkästä aikaa! Aaponhan kanssa ei voi tehdä mitään sen kummempia vielä, mutta jotain pientä kuitenkin. Eilen vuorossa oli temponmuuttelut. Kuitenkin alkuun otettiin vähän edustuskuvia karvaisesta lihapullasta ja minusta.



Kattokaa nyt mikä pörri se on..


Ja kyllä, tiedän että poni on himpun lihakseton ja lihava(...). Yritäppä nyt pitää täydestä treenistä saikulle jääneen ponin lihaskuntoa samana kuin ennen, kun ei saa tehdä mitään ihmeellistä. Ja karva hämää (joo niin vissiin..) tuota sen lihavuutta..




Alkuun aloitin kävelemällä muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja pikkuhiljaa keräilin ohjia ja aloin työstämään ponia. Aapon mielestä toinen pääty oli ihan kamala ja sinnehhän ei voinut tietenkään mennä.. Kuitenkin pikku rodeon jälkeen pikkumies rohkeasti uskaltautui sinnekkin ja kaikki oli taas aivan normaalisti.



Alkuraveja en ota kuin pari kierrosta suuntaansa pääty/keskiympyröineen. Voltteja en ole vielä kamalammin tehnyt, koska ne saattaa olla vielä liian raskaita jalalle. Sen takia teen nopean alkuverkan, että poni jaksaa tehdä myös itse töitä joissa kunto pääsee kasvamaan. Tämä on hierojan ja ell. ohje.




Alkuravien jälkeen tein suurella pääty-ympyrällä temponmuutoksia ja yritin hakea ponilta pidempää muotoa, mutta tuloksetta.. Pappa päätti, että nyt leikitään kouluponia ja mennään lyhyessä ja ryhdikkäässä muodossa. Tämän seurauksena minulla oli ajoittain liian pitkät ohjat --> käsi tuli syliin. Kuitenkaan en voi ajatella kamalammin omaa ratsastusta, paitsi ettei nyrkki mene mutkalle, kantapää liian alas tai etten vedä selkää kaarelle. Muuten tärkeintä on, että poni pääsee tekemään töitä sille "kivuttomalla" tavalla.

Tai sitten kävi näin...
Aapon ratsastettavuus oli vähän niin ja näin, se painoi paljon ohjalle ja oli vähän huono kuuntelemaan pohjetta, mutta kyllä se tästä! Temponmuutokset onnistuivat ihan hyvin, mutta välillä ravin pienennyksessä Pappa kävi vähän kierroksilla ja esitteli jotain omaa liikettään.. Ja lisäyksissä se lähtee tikittämään ja minun pää heiluu ahdistavasti.. Kuitenkin poni suoritti hyvin ja loppuun lähdettiin laukkaamaan pikkupätkä tielle. Aapo ei uskalla vielä kaarevalla uralla käyttää sitä jalkaansa joten kentällä ei ole hyvä laukata. Siksipä käydään pikkupätkiä laukkaamassa suoraa tietä. Tietäisikin vielä, että mikä siinä jalassa on, kun kaarevalla uralla poni on ihan EP ja suoralla puhdas.. Noh, katsotaan.







Olipas ihana kirjoittaa pitkästä aikaa kunnon postausta! Mitä piditte? Oliko kuvia tarpeeksi/liikaa, entäs tekstiä?

lauantai 7. joulukuuta 2013

206. Kesäni 2013- haaste!

Ajattelin nyt toteuttaa tämän haasteen adventtikalenteriin, koska viikolla minulla ei ollut aikaa kirjoittaa mitään pidempää asiapostausta. Tänään saatan julkaista myös toisen postauksen, koska Juulia kävi kuvaamassa meitä
!

Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän   kolme blogia tekemään sama.


luottamus

kaverit 

rippikuvaukset

onnistumiset

uusi juttu

tähän ei voi sanoa mitään

leiri


//Nora

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

205. Nerkoo 30.11

 Koska olen laiska bloggaaja en jaksa tehdä blogiini mitään joulukalenteria, mutta sain idean että teen joka sunnuntai eli adventteina jonkun erikoispostauksen. Mielipidepostauksiin saa heitellä ideoita!

Kuitenkin. Kävin eilen Nerkoolla kuvailemassa seurakisojen viimeisiä luokkia ja ajattelin, että laitan jotain kuvia myt tännekkin. Kuvat pvat melko huonolaatuisia, koska maneesissa en vaan saa asetuksia sopiviksi. Kuvat on nyt väärässä järjestyksessä, koska blogger ei halua tehdä kanssani yhteistyötä...


r. Leikers

r. Cassiroma

r. Post Factum-G

Viini


Luokan 70cm voittaja Ronaldo III


70cm toiseksi tullut Valiuta






Papu

Nanda

Nännä♥

Oliko kuvat edes jotenkin siedettävän laatuisia? Ja ehdotelkaas niitä mielipidepostausideoita!