172. Viimeiset treenit ennen koitosta

Tosiaan, tänään mentiin Papanan kanssa viimeiset treenit ennen huomisia koulukisoja. Lähdemme siis Kiuruvedelle koulukansallisiin ja luokkana toimii tuttu B:3, eli nyt vaan luen vanhat paperit ja niistä parannellaan.

Alkuun tein ihan perusverkkaa, poni sai olla vähän pidempi ja ravi vapaampaa. Sitten laukkaa, alkuun pidempänä loppuun kootusti.

Tein radan vain kerran, koska ennen Kuopion kisoja hinkkasin liikaa rataa ja Pappa alkoi ennakoida liikaa ja  siksi tiesi milloin vaihdot tuli. Nyt sitten menin radan vaivaiset kolme kertaa ennen kisoja, joten huomenna ponin on pakko vaan totella!

 Poni oli ratsastuksen ajan tosi mukava, hieman kiinni oikeasta ohjasta, mutta sekin parani loppua kohden. Loppuun esitettiin taas mainiot keskiravit, kyllä se Pappakin alkaa venyä!<3 Tehtiin myös taidokas pukkisarja, koska heppaset riehuivat tarhassa ja ponikin halusi osansa ilakoinnista! Ihana papana(;

Liitotossu <3 ps. ponin niska on tosi kaunis!

Maailman rakkain ja tärkein elukka <3

Nyt vielä väkerrän tätä postausta, vaikka pitäisi olla nukkumassa joten tälläinen tylsääkin tylsempi postaus, mutta kuvat ja kooste pelastaa asian! Huomatkaa tuo uusi Nici huopa <3




Hox!! Postaus kirjoitettu perjantaina, mutta julkaistu vasta lauantaina!

//Nora

171. Varustepostaus 2/5

Wuhuu! Sain varustepostauksen vihdoinkin tehtyä! Jankutan samoja asioita ja olen kamalan näköinen(:

Blogi on tosiaan ollut hiljaiselossa vähän aikaa, koska on ollut viikot tupatentäynnä kokeita, nyt niitä ei onneksi enää ole! Huh... Lomaa odotellessa..

170. Eipä niistä sen enempää...

Tosiaan, kisat meni niin ja näin, video on, mutta siinä näkyy enemmänkin vain hiekkaa kuin ratsukkoa, hyvä kuvaaja siis(; Ja menokin oli sen verran kamalaa, etten rupe youtuben kanssa tappelemaan turhaan..

  Verkassa poni oli super, mutta radalla se sai p*skahalvauksen ja kyttäsi joka kohtaa. Se hyvä puoli siinä oli se, eetä pysähdykset tuli tasan! Raviohjelma oli ihan siedettävä, keksiraveissa poni jännitti niin paljon, ettei uskaltanut venyttää. Kuitenkin ajattelin, että mielummin tahdikas ja lyhyt ravi, kun kipikipi tahtia.

 

 

 

 

 Laukkaohjelma oli ihan katastrofaalinen! Poni vaihtoi laukan joka kohdassa missä sen vain voikaan vaihtaa, itse yritin sitten ponia parhaani mukaan rauhoitella, mutta sehän vain jatkoi hyppimistä ja vaihtelua.. Toisella kolmikaarisella esitettiin kaunis pukki(;

 



Olisin kuvitellut, ettei oltaisi päästy ollenkaan läpi, mutta kuitenkin saatiin huimat 52.981%. Eikä oltu edes viimeisiä!

Et oo tosissas, että kuvaat kun mä piehtaroin?!?

Seuraavat kisat ovatkin KiuRan koulukansalliset jossa mennään yhtenä päivänä, ja toisena päivänä sitten luvassa KvR esteet. Katsotaan olenko kameran takana vai ponin selässä! Hui onko minusta tulossa kouluratsastaja?o;

Sitä mietiskellessä

//Nora

169. Bloglovin

Meitä voi seurata myös bloglovinin kautta! Sinne pääset tästä linkistä.

168. Lapset rakkaat...

Tosiaan, olen taas saanut monenmonta kommenttia pituudestani. Peruskaava on se, että olen liian pitkä Aapolle ja poni kärsii. Kestän kyllä kritiikkiä, ja rakentavat ja asialliset kommentit olen ottanut tosissani. Hyviä esimerkkejä asiallisista kommenteista ovat vappupostaukseen tulleet fiksut kommentit minusta ja kyseisessä postauksessa mainitusta Sulosta. Kuitenkin viimeisin anonyymin kommentti pisti vihaksi.

"Tuli itselle sellainen olo, että te ehdoin tahdoin haluatte pitää Aapoa ja ratsastuttaa sitä liian pitkällä tytöllä. No, jokainen tavallaan, luulisi sinunkin poniäitinä ja hevoskansana ymmärtävän ponin tarpeet eikä jatkaa kisaamista voittoruusukkeet silmissä, näitäkin kyllä riittää."

Anteeksi mitä? Jatkaa kisaamista voittoruusukkeet silmissä? Minulle kilpaileminen ei ole todellakaan tärkein asia! Tärkeintä on se, että ponilla on hauskaa ja se on onnellinen. Eipä tuo näytä pahemmin kärsivän,  vai mitä? Tottakai treenaaminen ja sellaiset on tärkeitä, mutta haluan luoda poniini hyvän luottamussuhteen. Kilpailemisen kuuluu olla hauskaa ja mielekästä puuhaa molemmille meistä.

Monelle varmaan tulee mieleen kysymys, miksi en sitten myy vain Aapoa? No se ei mene niin yksinkertaisesti. En ole sellainen poninomistaja, joka vaihtaa ponia kuin sukkia. Tottakai toivon, että meillä olisi Aapon loppuelämänkoti, voi ponin omistaa ihan vaan kilpailemattakin?

Mielestäni ponillekkin on tärkeämpää hyvä ja ymmärtäväinen koti, kuin kilpaileminen. Ja olemmeko Aapon kanssa kilpailleet pahemmin tällä kaudella? Emme, tasan yhdet kisat ollaan menty. Ja tämänkuun kisakalenterissakin ovat vain Sorsasalon koulukisat ja Koljonvirran estekansalliset. Enempää ei olla sitä suunniteltu. Kisoihin mennään ihan fiiliksen mukaan.

Onhan se kivaa, jos sen yhden ruusukkeen saa kisoista, mutta todistaako se mitään? Mielestäni tällä tasolla ei. Voit vaikka voittaa, mutta se miten voitat on eri asia. Onnistuneet ja siistit radat ovat mielestäni paljon parempia, kun sata ruusuketta.

Tämän tekstin myötä voin kertoa, että en todellakaan omista Aapoa voittoruusukkeiden takia!

//Nora

167. Penkin alle mennyt estevalmennus..

Kuvat puhukoot puolestaan, Papalla oli virtaa, joten vahtia oli liikaa. Jarrut oli ruosteessa ja kaasu hirtti kiinni. Hypyt oli hyviä, oikeastaan huippuja, mutta se mitä ennen niitä ja niiden jälkeen tapahtui oli jotain aivan muuta. Onko siis väärin ryhtyä kouluratsastajaksi? No ei me siihen pystyttäisi kuitenkaan! Pidemmittä puheitta siirrytään katselemaan kuvia:

 

 

Rodeoratsastusta 5e kerta, en ole vastuussa tapaturmista(;



 

 

Onse silti hienoin ja paras <3



Ponit tapasivat jälleen!



Maanantaina varmaan hyppyreenejä uudelleen ja sitten viikonloppuna lähdetäänkin nuttura tiukalla Sorsasalon koulukisoihin!

Loppuun tälläinen mielenkevennys, illan naurut :D

//Nora
 

166. Eilisen koulutreenit

   Varoitus, postaus sisältää paljon kuvia!

Mentiin Aapon kanssa tosiaan kunnolla koulua eilen. Pääaiheena oli väistöt, joissa kyllä riittää aina jotain tekemistä ja parantelua!
   Aloitettiin normaalisti käynnissä Apujen herkistelyllä, pysähdykset, taivutukset ja lisäykset. Sitten ravissa suuria ympyröitä, taivutteluja ja temponvaihteluita. Poni oli vähän kiinni sisäohjassa ja sitä sai aikapaljon irroitella. Laukassa otin alkuun ihan kevyessä istunnassa ympyröitä, Papalla se toimii paremmin kuin se, että suoraan istuu alas. Kevyen laukan jälkeen istuin alas, tein ympyröitä ja otin molempiin suuntiin vastalaukkaa.

Sitten tein ravissa parit avot ja rupesin tekemään käyntiväistöjä. Avot sujuivat hyvin molempiin suuntiin. Väistöt ovat vasemmalle tosi hyviä, mutta oikealle, meidän logiigat ei Aapon kanssa oikein kohtaa.. Ravissa västöt vasempaan oli tosi hyviä, mutta oikeaan se oli vaan sitä ettei poni jännity. Paljon treenattavaa!

Loppuun otin keskiraveja lävistäjällä ja Papalla alkaa löytyä ravia! Jes!!!! Loppuun eteenalas ravit ja loppukäynnit otin maastakäsin työskentelyllä.

Ratsastuksesta jäi tosi hyvä mieli, Pappa kuunteli hyvin ja teki tehtävät kunnolla. Omaan istuntaani lisäyksissä en ole tyytyväinen, koska laitan selän ärsyttävästi kaarelle! Hyi.




//Nora

Muistakaahan katsoa myös edellinen postaus, tänään tuli nyt kaksi postausta!

165. Vappuheppailut

Tosiaan, moni tallilla sanoi minulle, että eikös vappuna pitäisi olla menossa jossain ihan muualla kuin tallilla. Totesin vain, että päivähän tämä on niinkuin muutki, eli poni liikutetaan vaikka olisi vappu! Kuitenkaan en Aapon kanssa tehnyt mitään ihmeellistä, juoksutin ja tein maastakäsin juttuja. Inka oli mukana kuvaamssa, mutta välillä sen homma meni plörinäksi, koska koirat oli paljon mukavempia!

  
             Aapo on tosi hyvä juoksuttaa, se kuuntelee hyvin ääniapuja ja ja äänenpainoa. Sen kanssa pystyy tekemään juoksuttaessa paljon samoja juttuja kuin silloin kun menen kevyesti koulua. Eli temponvaihteluja ja siirtymisiä. Käynnissä se tahtoo vähän tökkiä, eikä aina tajua, että se voi kävellä ympyrällä.. Ravissa Pappa tottelee käskyjä ulos, silloin se lähtee ravaamaan suuremmalle ympyrälle, eteen, poni ravaa reippaammin ja takaisin, poni pienentää ravia melkein käyntiin, kuitenkaan siirtymättä käyntiin. Laukassa toimivat samat avut ja laukka nousee aika helposti. Joskus ponia saattaa laiskottaa ja silloin minun pitää käydä kyykyssä ja laukka nousee hyvin.

Aapon juoksutuksen jälkeen ratsastin vielä meidän tallilaisen Sulo- hepan. Tunsin itseni aivan kirpuksi sen selässä! Enempää en ala sitä puimaan.

Itse tunninpitäjä, eli Rasselipallo..

//Nora