sunnuntai 5. toukokuuta 2013

168. Lapset rakkaat...

Tosiaan, olen taas saanut monenmonta kommenttia pituudestani. Peruskaava on se, että olen liian pitkä Aapolle ja poni kärsii. Kestän kyllä kritiikkiä, ja rakentavat ja asialliset kommentit olen ottanut tosissani. Hyviä esimerkkejä asiallisista kommenteista ovat vappupostaukseen tulleet fiksut kommentit minusta ja kyseisessä postauksessa mainitusta Sulosta. Kuitenkin viimeisin anonyymin kommentti pisti vihaksi.

"Tuli itselle sellainen olo, että te ehdoin tahdoin haluatte pitää Aapoa ja ratsastuttaa sitä liian pitkällä tytöllä. No, jokainen tavallaan, luulisi sinunkin poniäitinä ja hevoskansana ymmärtävän ponin tarpeet eikä jatkaa kisaamista voittoruusukkeet silmissä, näitäkin kyllä riittää."

Anteeksi mitä? Jatkaa kisaamista voittoruusukkeet silmissä? Minulle kilpaileminen ei ole todellakaan tärkein asia! Tärkeintä on se, että ponilla on hauskaa ja se on onnellinen. Eipä tuo näytä pahemmin kärsivän,  vai mitä? Tottakai treenaaminen ja sellaiset on tärkeitä, mutta haluan luoda poniini hyvän luottamussuhteen. Kilpailemisen kuuluu olla hauskaa ja mielekästä puuhaa molemmille meistä.



Monelle varmaan tulee mieleen kysymys, miksi en sitten myy vain Aapoa? No se ei mene niin yksinkertaisesti. En ole sellainen poninomistaja, joka vaihtaa ponia kuin sukkia. Tottakai toivon, että meillä olisi Aapon loppuelämänkoti, voi ponin omistaa ihan vaan kilpailemattakin?



Mielestäni ponillekkin on tärkeämpää hyvä ja ymmärtäväinen koti, kuin kilpaileminen. Ja olemmeko Aapon kanssa kilpailleet pahemmin tällä kaudella? Emme, tasan yhdet kisat ollaan menty. Ja tämänkuun kisakalenterissakin ovat vain Sorsasalon koulukisat ja Koljonvirran estekansalliset. Enempää ei olla sitä suunniteltu. Kisoihin mennään ihan fiiliksen mukaan.

Onhan se kivaa, jos sen yhden ruusukkeen saa kisoista, mutta todistaako se mitään? Mielestäni tällä tasolla ei. Voit vaikka voittaa, mutta se miten voitat on eri asia. Onnistuneet ja siistit radat ovat mielestäni paljon parempia, kun sata ruusuketta.


Tämän tekstin myötä voin kertoa, että en todellakaan omista Aapoa voittoruusukkeiden takia!

//Nora

4 kommenttia:

  1. Lapset, etsivät virheitä ja epäkohtia vain mustamaalatakseen, kun ovat niin kateellisia niille, joilla on mahdollisuus omistaa poni.

    Pystyt kyllä hyvin ratsastaa vielä Aapolla, ei se ole sinulle liian pieni. Kyllä sen itse huomaa, kun oma ratsastaminen alkaa vaikeutua ponin koon takia, silloin on syytä alkaa miettimään isompaa hevosta. Tsemppiä teille! =)

    VastaaPoista
  2. Elä välitä, eiköhän jokainen taaplaa tyylillään ja mitä se muita liikuttaa. Kateellisten panettelua.

    VastaaPoista
  3. Jos jotkut väittää että sä oot Aapolle liian pitkä nii mitäköhän minusta ja mun ponista sanottas...? oon 170 ja meen 135 ponilla..

    VastaaPoista
  4. Sä ja Aapo näytätte tosi hyvältä parilta. :) Etkä mun mielestä edes vaikuta mitenkään vaarallisen pitkältä Aapolle, kyllähän sä sit varmaan itse tiedät millon ponia on oikeesti epämukava ratsastaa.

    VastaaPoista