226. Hyppytreeni

- ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen, menokin oli kyllä ihan sen näköistä!

Kuvista kiitokset Juulialle!

Viime tiistaina Aapo pääsi siis ensimmäistä kertaa pitkän saikun jälkeen hyppäämään. Olin ihan intopinkeänä vielä maanantai-iltana ja oikeastaan vielä tiistaiaamunakin, mutta esteitä rakentaessa tuntui kuin koko kehon veret olisivat hyytyneet paikoilleen - minua jännitti, ihan toden teolla.

Alkuverkan tein melko kevyesti, paljon laukkaa, muutama hyppy pikkuristikolle. Verkassa Aapo oli tosi kiva ja siinä tuntui, että ehkä tämä ei olekkaan niin järkyttävää tämä hyppääminen! Kuolainvalintakin, joka siis oli hackamore, tuntui siinä vaiheessa ihan fiksulle. 

Verkkailun jälkeen tehtiin sellaista kahdeksikkotehtävää eli muisteltiin taas esteen päällä laukanvaihtoja. Siinäkin poni oli vielä ihan siedettävä, vähän välillä lähti juoksemaan alta, mutta kuitenkin vielä hallinnassa - vielä. 

Tarkoituksena oli hypätä kerran suunnittelemani pikkurata läpi, mutta Aapo päättikin mutkistaa asioita. Olin tekemässä volttia ennen ensimmäistä estettä jotta saisin ponin laukkaamaan hyvässä tempossa, mutta voltin puolivälissä poni otti ohjat omiin käsiinsä ja lähti vetämään sata lasissa alta pois. Tätä se teki seuraavat viisi volttia, joka kerta samassa kohdassa. Vaikka kuinka ratsastin ja ratsastin ponia avuille, se keksi joka kerta jonkun uuden tavan päästä ryöstämään. Kerran poni teki niin rajun pukin ja siitä uukkarin toiseen suuntaan, että minä rantauduin jaloilleni maahan. Siinä vaiheessa nakkasin ponin Sofialle ja kävin tallista kuolaimelliset suitset.

Kuolaimet suussa poni ei enää lähtenyt ryöstämään ja loppujen lopuksi päästiin hyppäämään tämä ratakin läpi - melkoista rämpimistä sanon minä. Hengissä kuitenkin selvittiin ja ponilla oli hauskaa, ehkä jopa liiankin hauskaa.. Tänään meillä jatkuu hyppytreenit jumppasarjojen muodossa. Niitä varmaan mennään seuraavat 3 hyppykertaa vaan sen takia, että minä saisin taas kiinni tuosta esteratsastuksesta ja ponille hyppääminen alkaisi olla taas melko normaali asia. 

On se vaan paras - ja lihava ♥

Näin viikon mietiskelyn jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että minä olen täysin kouluratsastaja - henkeen ja vereen.