212. Mennyt ja tuleva vuosi

Onneksi sain Juulialta tämän "haasteen", koska en halua tehdä sellaista Meidän vuosi 2013- postausta. Niitä on tehty tosi paljon ja halusin jotain erinlaista!

Mennyt vuosi

 Parhain muisto? No näitä on monta.. Rippileiri, ratsastusleiri, issikkavaellus, mutta parhaitem on jäänyt mieleen huima kehitys jonka me olemme Aapon kanssa kokeneet! Niin ratsastuksellisesti, kuin luottamuksellisesti.
 

Huonoin muisto? Aapon jalkavaiva, joka vaivaa edelleen..

Uudenvuodenlupausta en ainakaan muistaakseni tehnyt.

Vuoden kaviokas? Aapohan se on tottakai, mutta tähän voisi myös mainita Nandan, Fairyn, Kuunon, Ventan, Siriuksen ja Sulon! Kaikki on omalla tavallaan opettaneet minua, varsinkin Fairy. 3v ponineiti joka opetti minulle kuinka nuoria hevosia ratsastetaan!

Venta

Sirius

Vuoden vaikein kaviokas? Koska Aapon kanssa on mennyt kokoajan parempaan suuntaan en laita sitä tähän. Kaikki hevoset on omalla tavallaan haasteellisia, mutta sanotaan tähän vaikka Venta ja Nanda. Molemmissa on omat vaikeat puolensa, mutta molemmat ovat omalla tavallaan tosi ihania! Varsinkin Ventulin kanssa tullaan hyvin toimeen.

Vuoden kuvaksi valitsin tämän, koska siitä tulee mieleen lämpimät kelit ja värit on ihanat! Ja Aapokin oikein edustaa!

 Vuoden harrastus ratsastus tottakai.

 Vuoden hauskin tapahtuma issikkavaellus varmaankin. Huippu porukka, kivat hevoset, hyvä ruoka ja muutenkin mukava reissu!

Tutustuitko uusiin ihmisiin? Kyllä!

 Vuoden laji ratsastuksessa on kouluratsastus, koska minusta on tullut kouluratsastaja tässä vuoden mittaan!

Tuleva vuosi

  Tavoite esteratsastuksessa no jos joskus jotain maahankaivettuja pääsisi jollain hyppelemään niin se riittäisi!

 Tavoite kouluratsastuksessa no Venlan kanssa on tähtäimessä helppoC radat ja Aapon kanssa jos päästään kouluradoille niin jatketaan helppoB-A startteja.

 Aiotko onnistua pitämään uudenvuodenlupauksesi? Kyllä, ainakin toivotaan niin!

 

Mitä lajia haluaisit kokeilla? Raviurheilua(;

 Muita tavotteita? Saada Aapo siihen kuntoon, että se pääsee liikkumaan muutenkin kuin hölkkäämällä ja sitten Venlaa edistää ja laihduttaa.

211. Kaulanaruilua

Eilen starttasi meidän kaulanaruiluviikko ja heti ensimmäiselle päivälle sattuikin Juulia mukaan kuvaamaan! 

 

Aapo on nääääääääin innostunut lähtemään reeniin..

Alkuun tehtiin ihan normi pysäytyksiä ja peruutuksia. Aapolla oli vähän omat jutut kesken niin pysähdykset saatoi venyä sen 4m eteenpäin ja peruutuksetkin oli vähän, että "noh jaksasinko kuiteskaa.." Kuitenkin poni alkoi kuunnella hyvin ja rupesi keskittymään itse asiaan, vaikka ne risut oli niin hyviä!

 

Ravissa tein vain vähän temponmuutoksia ja kääntymisiä, jotta saisin ponia vähän kuulolle ja, että se ottaisi takajalat alleen. Siinä onnistuttiin ja poni oli tosi hyvin kuulolla! 

Se tekee omia piffipaffipuffeja..

Höpsö Pappa <3

Loppuun päästin ponin irti ja se piehtaroi onneissaan, ja sen jälkeen sen nallekarhun turkki oli ihan märkä..

Lopussa tehtiin maastakäsinharjoituksia, mutta Aapolla oli ihan kaikki muut jutut mielessä ja sitten touhu näytti tältä..

Paljon en tekstiä saanut aikaiseksi, mutta kuvat pelastaa!

210. Mysteeriheppa Venla

Nyt kerron vähän tästä mysteerihevosesta joka esiintyi viime postauksessa!

 

Venla, eli oikealta nimeltään Harriet on 7 vuotias suokkitamma, se ei ole minun, mutta saan pitää sitä niin kuin omaani. Se on siis tallin omistajan ja tarkoituksena on, että alan ratsastamaan Venlaa n. 3krt/vko ja sitten omistaja ajaa sen 3krt/vko.

Nyt aloitamme neidin kanssa ihan perusjutuista, kunhan se saa ensin hokkikengät jalkaan. Ensin pitää kohottaa ponin (hurjat 155cm korkea) kuntoa ja saada tuota kesän aikana saatua talvivarastoa vähän pienemmäksi..

Nyt ollaan pari päivää tutusteltu toisiimme ja voin sanoa, että kiva ja fiksu heppa se on! Kunhan saadaan kengät ponille jalkoihin niin sitten päästään kentälle köpsyttelemään. Aapon estesatula on neidolle ihan hyvä, kunhan vain löytäisi tarpeeksi pitkän vyön..

Kerron Venlasta enemmän, kun päästään vähän treenailemaan, mutta nytpähän tiedätte, että millainen karvapallero esiintyy postauksissa aina sillointällöin!

Kaikki postauksen kuvat (c) Juulia, kiitos taas kerran! Ja varmaankin huomenna julkaisen tämänpäiväisen Aapopostauksen, ja jotain speciaaliakin on luvassa varmaankin vielä tällä viikolla!(; hui, onpas minusta tulossa aktiivinen..

209. Uusi vuosi, uudet kujeet!

 

Kuvan laatu on eriytyisen surkea, mutta koittakaa saada selvää!

Hyvää uuttavuotta kaikille lukijoille toivottaa minä, Pappa ja Venla!♥

You're the one that I love

Erehdyin fiilistelemään kesällä otettuja rippikuviani Aapon kanssa ja rupesin miettimään nykyistä tilannettamme. En ole kertonut teille mikä ponilla on joten avataanpas sitä vähän. Muutenkin kirjoitan ajatuksiani, koska nuo kuvat. ♥ Kaikki kuvat (c) Minttu//aaveen.net



Aapon vasemmassa takapolvessa on uudisluulöydöksiä, luun terävöitymistä ja lievää patellanivelen löysyyttä. Myös samaisen jalan kintereestä löytyi alimman liukunivelen päältä uudisluuta. Klinikalla molempiin laitettiin kortisoonipiikkejä ja ponia on kuntoutettu siitä lähtien. Kuntoutuksen aikana huomasin ettei kortisoonit auttaneet paljoakaan. Käynnissä ja ravissa puhdas, mutta laukassa epäpuhdas. Lähetetään kuvat Kangasalan klinikalle ja katsotaan mitä he niistä sanovat.

Kuitenkin minulle on tärkeintä, että poni voi elää ilman kipua ja, että se voi hyvin. Joten kaikista todennäköisintä on, että lopetetaan esteiden kisaaminen kokonaan. Ja muutenkin kisaaminen jää nyt taka-alalle, koska tärkeintä on, että ponilla on hauskaa. Nyt voimme hankkia enemmän luottamusta ja asettaa tavoitteita ilman kilpailemista. Tavoitteena on saada poni kuntoon, niin että se voi tehdä asioita joista se tykkää. Maastoreissut, peltoilut ja ilman varusteita ratsastaminen. Niihin me tähtäämme.

Vaikka ponivuosiani on jäljellä enää yksi, ei se tarkoita, että Aapo myytäisiin.
 Aapo on se mitä rakastan, se kuka auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen, se joka lohduttaa ja kuuntelee, se joka saa hymyn huulilleni aina, kun edes ajattelen sitä. Se mitä ilman en voisi enää elää. Vaikka kuinka masentuneena tulen tallille, kun pieni, karvainen ja pyöreä ystäväni hörähtää minulle tarhassa unohdan kaikki surulliset asiat mielestäni. Aapo on kaikkeni.

En kuulu enää siihen hevosharrastajien kaartiin, jotka vaihtavat hevosta, koska edellisen taso on liian huono omaan tasoon verrattuna. Tottakai, jos harrastaa sillä tyylillä, niin luopuminen on helppoa. Hevosesta ei tule koskaan ystävää eikä perheenjäsentä. Silloin se on vain hevonen. Kuitenkin Aapo on minun paras ystäväni, ja ei ystävää vaihdeta "parempaan". Aapo kuuluu meidän perheeseen, perheenjäseniä tuetaan kaikessa.

Aapon ja minun ensikohtaamisesta on kohta 4 vuotta ja olen oppinut ponista paljon. Kuitenkin meillä on paljon opittavaa toisistamme ja haluan, että poni on meillä elämänsä loppuun asti. Haluan, että opimme toisistamme kaiken, olemme yhtä, minä ja poni.

Aapolla on vielä paljon annettavaa minulle. Eikä pelkästään ratsastuksellisesti. Se on ja tulee opettamaan minulle paljon luottamuksesta, yhteistyöstä, kaikesta. Vaikka muutamme reittiä, kuljemme silti yhdessä, aina. Rakastan sinua. ♥

Dreams aren't what

 you leave behind when

morning comes.

They are the stuff

that fill your every

living moment.

208. Hyvää (myöhäistä) joulua!

Minun piti toteuttaa sellainen kiva joulukorttijuttu, mutta koska Suomen säät ovat mitä ovat niin eihän maneesittomalla tallilla voi edes liikuttaa ponia.. Aapo on ollut sellaisella varovalla kävelyliikunnalla, juuri kun saataisiin ravata ja laukkailla vähän niin ei. Joka paikka on peilijäässä ja pelloilla on lunta ehkä sen 5cm ja pohja aivan umpijäässä. Argh!

Jouluhan tuli ja meni, kävin eilen viemässä Papalle porkkanoita ja omppuja ja se vietti jouluvapaata.

Tänään kävin kävelyttämässä Aapon ja kaverini ponin Jalmarin. Molemmat käyttäytyivät tosi mallikkaasti ja keskittyivät, pelleily olisi vinyt jalat alta..

Jalmari alias Muna/Munakas. Iskin sille koulupenkin selkään ja käytiin kentällä kävelemässä!

Ja sitten joululahjoja. Uusi tallitoppatakki:3 En vaan tiiä kuin uskallan käyttää sitä tallilla..

Toinen toppatakki jonka pyhitän ehkä koulukäyttöön.

Uudet ratsastushousut! Samat mitkä mulla on punaisena, mutta sinisenä.

Papalle uus huopa ja pintelit! Awwwwww♥

Tälläinen tynpeä postaus, mutta loppuviikosta meillä on Juulian kanssa ponipäivä, eli silloin postausta luvassa!

Ainiin! Mitä lahjoja te lukijat saitte? Ja oliko kiva joulu?

207. Päätöntä humputtelua

MÄ TIIÄN OON MESTARI KUVAAMAAN (:

Tosiaan, Juuliahan kävi eilen kuvailemassa meidän menoa pitkästä aikaa! Aaponhan kanssa ei voi tehdä mitään sen kummempia vielä, mutta jotain pientä kuitenkin. Eilen vuorossa oli temponmuuttelut. Kuitenkin alkuun otettiin vähän edustuskuvia karvaisesta lihapullasta ja minusta.



Kattokaa nyt mikä pörri se on..

Ja kyllä, tiedän että poni on himpun lihakseton ja lihava(...). Yritäppä nyt pitää täydestä treenistä saikulle jääneen ponin lihaskuntoa samana kuin ennen, kun ei saa tehdä mitään ihmeellistä. Ja karva hämää (joo niin vissiin..) tuota sen lihavuutta..

Alkuun aloitin kävelemällä muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja pikkuhiljaa keräilin ohjia ja aloin työstämään ponia. Aapon mielestä toinen pääty oli ihan kamala ja sinnehhän ei voinut tietenkään mennä.. Kuitenkin pikku rodeon jälkeen pikkumies rohkeasti uskaltautui sinnekkin ja kaikki oli taas aivan normaalisti.

Alkuraveja en ota kuin pari kierrosta suuntaansa pääty/keskiympyröineen. Voltteja en ole vielä kamalammin tehnyt, koska ne saattaa olla vielä liian raskaita jalalle. Sen takia teen nopean alkuverkan, että poni jaksaa tehdä myös itse töitä joissa kunto pääsee kasvamaan. Tämä on hierojan ja ell. ohje.



Alkuravien jälkeen tein suurella pääty-ympyrällä temponmuutoksia ja yritin hakea ponilta pidempää muotoa, mutta tuloksetta.. Pappa päätti, että nyt leikitään kouluponia ja mennään lyhyessä ja ryhdikkäässä muodossa. Tämän seurauksena minulla oli ajoittain liian pitkät ohjat --> käsi tuli syliin. Kuitenkaan en voi ajatella kamalammin omaa ratsastusta, paitsi ettei nyrkki mene mutkalle, kantapää liian alas tai etten vedä selkää kaarelle. Muuten tärkeintä on, että poni pääsee tekemään töitä sille "kivuttomalla" tavalla.

Tai sitten kävi näin...

Aapon ratsastettavuus oli vähän niin ja näin, se painoi paljon ohjalle ja oli vähän huono kuuntelemaan pohjetta, mutta kyllä se tästä! Temponmuutokset onnistuivat ihan hyvin, mutta välillä ravin pienennyksessä Pappa kävi vähän kierroksilla ja esitteli jotain omaa liikettään.. Ja lisäyksissä se lähtee tikittämään ja minun pää heiluu ahdistavasti.. Kuitenkin poni suoritti hyvin ja loppuun lähdettiin laukkaamaan pikkupätkä tielle. Aapo ei uskalla vielä kaarevalla uralla käyttää sitä jalkaansa joten kentällä ei ole hyvä laukata. Siksipä käydään pikkupätkiä laukkaamassa suoraa tietä. Tietäisikin vielä, että mikä siinä jalassa on, kun kaarevalla uralla poni on ihan EP ja suoralla puhdas.. Noh, katsotaan.




Olipas ihana kirjoittaa pitkästä aikaa kunnon postausta! Mitä piditte? Oliko kuvia tarpeeksi/liikaa, entäs tekstiä?