You're the one that I love

Erehdyin fiilistelemään kesällä otettuja rippikuviani Aapon kanssa ja rupesin miettimään nykyistä tilannettamme. En ole kertonut teille mikä ponilla on joten avataanpas sitä vähän. Muutenkin kirjoitan ajatuksiani, koska nuo kuvat. ♥ Kaikki kuvat (c) Minttu//aaveen.net



Aapon vasemmassa takapolvessa on uudisluulöydöksiä, luun terävöitymistä ja lievää patellanivelen löysyyttä. Myös samaisen jalan kintereestä löytyi alimman liukunivelen päältä uudisluuta. Klinikalla molempiin laitettiin kortisoonipiikkejä ja ponia on kuntoutettu siitä lähtien. Kuntoutuksen aikana huomasin ettei kortisoonit auttaneet paljoakaan. Käynnissä ja ravissa puhdas, mutta laukassa epäpuhdas. Lähetetään kuvat Kangasalan klinikalle ja katsotaan mitä he niistä sanovat.

Kuitenkin minulle on tärkeintä, että poni voi elää ilman kipua ja, että se voi hyvin. Joten kaikista todennäköisintä on, että lopetetaan esteiden kisaaminen kokonaan. Ja muutenkin kisaaminen jää nyt taka-alalle, koska tärkeintä on, että ponilla on hauskaa. Nyt voimme hankkia enemmän luottamusta ja asettaa tavoitteita ilman kilpailemista. Tavoitteena on saada poni kuntoon, niin että se voi tehdä asioita joista se tykkää. Maastoreissut, peltoilut ja ilman varusteita ratsastaminen. Niihin me tähtäämme.

Vaikka ponivuosiani on jäljellä enää yksi, ei se tarkoita, että Aapo myytäisiin.
 Aapo on se mitä rakastan, se kuka auttaa minua jaksamaan päivästä toiseen, se joka lohduttaa ja kuuntelee, se joka saa hymyn huulilleni aina, kun edes ajattelen sitä. Se mitä ilman en voisi enää elää. Vaikka kuinka masentuneena tulen tallille, kun pieni, karvainen ja pyöreä ystäväni hörähtää minulle tarhassa unohdan kaikki surulliset asiat mielestäni. Aapo on kaikkeni.

En kuulu enää siihen hevosharrastajien kaartiin, jotka vaihtavat hevosta, koska edellisen taso on liian huono omaan tasoon verrattuna. Tottakai, jos harrastaa sillä tyylillä, niin luopuminen on helppoa. Hevosesta ei tule koskaan ystävää eikä perheenjäsentä. Silloin se on vain hevonen. Kuitenkin Aapo on minun paras ystäväni, ja ei ystävää vaihdeta "parempaan". Aapo kuuluu meidän perheeseen, perheenjäseniä tuetaan kaikessa.

Aapon ja minun ensikohtaamisesta on kohta 4 vuotta ja olen oppinut ponista paljon. Kuitenkin meillä on paljon opittavaa toisistamme ja haluan, että poni on meillä elämänsä loppuun asti. Haluan, että opimme toisistamme kaiken, olemme yhtä, minä ja poni.

Aapolla on vielä paljon annettavaa minulle. Eikä pelkästään ratsastuksellisesti. Se on ja tulee opettamaan minulle paljon luottamuksesta, yhteistyöstä, kaikesta. Vaikka muutamme reittiä, kuljemme silti yhdessä, aina. Rakastan sinua. ♥

Dreams aren't what

 you leave behind when

morning comes.

They are the stuff

that fill your every

living moment.