Lähdimme Juulian kanssa tallille vähän yli kolme. Tallilla laitoin Aapon ja huomasin, että se ajatus mitä olin suunnitellut ei toteudukkaan, koska tuli jo pimeä. Minun oli siis tarkoitus mennä pellolla vähän hankitreenua, mutta kentällä on valot niin jotenkin tuntui mukavammalle mennä valoisaan ratsastamaan: D.
Laittelin Aapoa kuntoon ja lähdettiin kentälle. Aapo oli koko matkan kamalan reipas ja Juulian piti juosta poni aina kiinni. Kentällä verkkasin ponin käynnissä kuntoon ja avuille. Sitten ravissa tein paljon ympyröitä ja taivutteluja, että saatiin se pelkän kävelytyksen tuoma kankeus vähän auki. Laukkaa otin alkuverkassa aika vähän, koska kenttä oli tietyistä kohdista aika huono.
Verkan jälkeen otin vähän käyntiväistöjä ja ravissa avoja. Aapo oli väistöissä ihan hyvä, koska kerrankin sillä oli innostusta tehdä niitä. Avoissakin se oli kiva ja tuli todella hyviä pätkiä! Loppuun otin molempiin suuntiin puoli ympyrää vastalaukkaa ja se meni paremmin kuin odotin!
Kun olin jo ravaamassa loppuraveja kentältä lähti kaikki hevoset pois ja Aapo jäi sinne yksin. No tästähän toveri ei tykännyt ja aloitti kamalan pelleilyn. Tuossa yhdessä kohti koostetta missä se hyppää sivuun, se säikähti jotain olematonta valkoista hirviötä.. Sitten päätin, että no mennäänpäs sitten ihan harjoitusravia vähän aikaa. Siihen asti, että asiat järjestyvät ponin päässä. Silloinhan poni päättikin, että okei voin mä tehdä töitä! Mentiin hienoa lisättyä ja sitten eteenalas ravit. Kaikenkaikkiaan hyvin onnistunut ratsastus.
Tosiaan loppuun laitan koosteen tältä päivältä. Älkää kysykö minulta tuosta lopusta, sen voin sanoa, että Aapo ei tykkää korvahupuista ja halusi sen pois: D. Juulian idea tuo loppu, ei minun: D!
//Nora
lauantai 29. joulukuuta 2012
perjantai 28. joulukuuta 2012
138. Elämäni tärkeimpiä hevosia
Eräs anonyymi ehdotti minulle erinlaisia postausideoita ja nyt toteutan niistä yhden. Eli elämäni tärkeimpiä hevosia.
Tällähetkellä minun elämäni tärkein hevonen napottaakin tuolla tallilla, mutta nyt ajattelin kertoa niistä hevosista jotka eivät ole olleet minun, mutta ovat muuttaneet minua.
Ensimmäinen hevonen joka sai minut kiinnostumaan tavoitteellisesta ratsastuksesta oli Veggdaf eli tutummin Vekki. Se oli silloin pikkuserkkuni poni. Vuokrasin sitä, mutta sitä että kuinka monta kertaa viikossa kävin en kyllä muista. Vekki oli ja on varmaan edelleen hyvin jääräpäinen ja välillä kiukkuinenkin ponin pallero.
Tämän ponin kanssa tuli koettua ja vaikka mitä! Kaikista onnistumisista epäonnistumisiin. Kävin Vekin kanssa myös Koljonvirralla tunneilla. Lopetin Vekin vuokraamisen, koska se myytiin.
Vekin sukupostiin pääset tästä.
Toinen hevonen, joka on ehkä syy esteälyyni on Backyard's Butterfly eli siihen aikaan Gismo, mutta nyt tunnetaan lempinimellä BB. Se oli tutullani yläpidossa, mutta kun silloinen ponini Tarmo joutui sairaslomalle, ratsastin Gismoa sen aikaa. Se oli silloin todellinen hapannaama... Kuitenkin sain siihen luottamusta ja siitä tuli minulle todella lyhyessä ajassa hirveän tärkeä! Gismo oli Iisalmessa 2 kuukautta ja sitten lähti takaisin tuntiponin hommiin, se oli täällä niinsanotulla kesälomalla. Nyt olen kuitenkin saanut kuulla hepan kuulumisia ja sille kuuluu todella hyvää!
Gismon sukupostiin pääset tästä.
Kolmas hevonen, tai no poni joka kaipasi minulta hermoja enemmän, kun mikään muu eläin ikinä on T- Bone eli Pomppu. Se tuli kaverini pikkuveljelle ylläpitoon ensiponiksi, mutta ajan saatossa Pomppu siirtyi minulle ja kaverilleni, jonka pikkuveljelle poni tuli. Me aloimme kouluttamaan jukuripäistä ponia sellaiseksi mukiinmeneväksi ratsuksi, koska sillä oli vain kävelty ja hölkätty selästä käsin. Kaikki siis lähti suurinpiirtein alusta! Arvatkaa kuinka monta kertaa saatoimme tippua ponilta kerran aikana? Todella monta kertaa.. Kuitenkin näistä kiistelyistä selvittiin ja laukat aloivat nousta ja päästiin monia kierroksia laukkaa pukittelematta! Kun Pomppu sitten lähti takaisin tiesin, että kyllä me jotain muutosta poniin saatiin!
Sitten loppuun poni joka opetti minulle kaiken ja pelkkä ajatteleminen saa itkun silmään. Nimittäin iki-ihana Lili eli V.K. Iris.
Tällähetkellä minun elämäni tärkein hevonen napottaakin tuolla tallilla, mutta nyt ajattelin kertoa niistä hevosista jotka eivät ole olleet minun, mutta ovat muuttaneet minua.
Ensimmäinen hevonen joka sai minut kiinnostumaan tavoitteellisesta ratsastuksesta oli Veggdaf eli tutummin Vekki. Se oli silloin pikkuserkkuni poni. Vuokrasin sitä, mutta sitä että kuinka monta kertaa viikossa kävin en kyllä muista. Vekki oli ja on varmaan edelleen hyvin jääräpäinen ja välillä kiukkuinenkin ponin pallero.
Tämän ponin kanssa tuli koettua ja vaikka mitä! Kaikista onnistumisista epäonnistumisiin. Kävin Vekin kanssa myös Koljonvirralla tunneilla. Lopetin Vekin vuokraamisen, koska se myytiin.
Vekin sukupostiin pääset tästä.
Toinen hevonen, joka on ehkä syy esteälyyni on Backyard's Butterfly eli siihen aikaan Gismo, mutta nyt tunnetaan lempinimellä BB. Se oli tutullani yläpidossa, mutta kun silloinen ponini Tarmo joutui sairaslomalle, ratsastin Gismoa sen aikaa. Se oli silloin todellinen hapannaama... Kuitenkin sain siihen luottamusta ja siitä tuli minulle todella lyhyessä ajassa hirveän tärkeä! Gismo oli Iisalmessa 2 kuukautta ja sitten lähti takaisin tuntiponin hommiin, se oli täällä niinsanotulla kesälomalla. Nyt olen kuitenkin saanut kuulla hepan kuulumisia ja sille kuuluu todella hyvää!
Gismon sukupostiin pääset tästä.
Kolmas hevonen, tai no poni joka kaipasi minulta hermoja enemmän, kun mikään muu eläin ikinä on T- Bone eli Pomppu. Se tuli kaverini pikkuveljelle ylläpitoon ensiponiksi, mutta ajan saatossa Pomppu siirtyi minulle ja kaverilleni, jonka pikkuveljelle poni tuli. Me aloimme kouluttamaan jukuripäistä ponia sellaiseksi mukiinmeneväksi ratsuksi, koska sillä oli vain kävelty ja hölkätty selästä käsin. Kaikki siis lähti suurinpiirtein alusta! Arvatkaa kuinka monta kertaa saatoimme tippua ponilta kerran aikana? Todella monta kertaa.. Kuitenkin näistä kiistelyistä selvittiin ja laukat aloivat nousta ja päästiin monia kierroksia laukkaa pukittelematta! Kun Pomppu sitten lähti takaisin tiesin, että kyllä me jotain muutosta poniin saatiin!
 |
| Fiksumpaa kuvaa en ponista löydä :D |
Sitten loppuun poni joka opetti minulle kaiken ja pelkkä ajatteleminen saa itkun silmään. Nimittäin iki-ihana Lili eli V.K. Iris.
Lilistä voit lukea postauksista
108 ja minun heppailutaustaa postauksen lopusta.
//Nora
137. Yllätys uudenvuoden kunniaksi!
Ajattelimme Juulian kanssa tehdä tällaisen pienen yllätyksen uudenvuoden kunniaksi!
Eli jutun idea on, että linkitätte blogejanne joko minun tai Juulian blogiin, me arvostelemme ne ja loput saattekin lukea säännöistä.
-Arvosteluun voi osallistua jokainen jolla on oma blogi, myös lifestyleblogit kelpaavat!
-20 ensimmäistä blogia pääsee arvosteltavaksi
-Niistä kahdestakymmenestä blogista valitsemme/arvomme 3 parasta blogia jotka palkitaan pikkupalkinnolla
-Osallistumisaika päätty 7.1.2013
Ilmoittautuminen:
-Blogin osoite
-Pieni kuvaus blogistasi
-Toimiva sähköpostiosoite
Nopeat syövät hitaat vai miten se meni?: D
//Nora
Eli jutun idea on, että linkitätte blogejanne joko minun tai Juulian blogiin, me arvostelemme ne ja loput saattekin lukea säännöistä.
-Arvosteluun voi osallistua jokainen jolla on oma blogi, myös lifestyleblogit kelpaavat!
-20 ensimmäistä blogia pääsee arvosteltavaksi
-Niistä kahdestakymmenestä blogista valitsemme/arvomme 3 parasta blogia jotka palkitaan pikkupalkinnolla
-Osallistumisaika päätty 7.1.2013
Ilmoittautuminen:
-Blogin osoite
-Pieni kuvaus blogistasi
-Toimiva sähköpostiosoite
Nopeat syövät hitaat vai miten se meni?: D
//Nora
tiistai 25. joulukuuta 2012
136. Joululahjoja
Laitan nyt tänne kuvat kaikista lahjoista mitä minä sanin ja mitä Paapa sai.
Yrittäkää saada jotain tolkkua mitä tuossa on. Koska postauksesta tulisi romaani jos alkaisin kaikki erikseen luettelemaan...
Kaikki heppajutut mitä saatiin( :
Eskadronin karvabootsit. Nää on niiiiiiiin ihanat!
Uudet Roeckelit, sinisenä kuten toivoin.
HV-Polon koulusatulahuopa ja pintelit. Niiiiiiin ihanat!
Tälläistä tänäjouluna!
//Nora
maanantai 24. joulukuuta 2012
135. Tonttuilua
Oltiin Juulian kanssa tallilla ja ajateltiin ottaa Aapon kanssa tonttukuvia. Pakkasta oli niin hirveästi, että poni oli kokoajan kahden loimen alla ja minä vuorauduin hirveään vaatekerrokseen. Olisin halunnut sellaisia kivoja ja valoisia kuvia, mutta Juulian kamera oli astetta jäisempi, joten kuvat ovat pimeitä ja silleen.
Tälleen aiheesta poiketen, minulla on nyt projektina se elämäni tärkeimmät hevoset- postaus. Toivoisin saavani sen valmiiksi nyt joulun jälkeen. Siihen tarvittavat materiaalit eivät ole kaikki vielä minun käsiini löytyneet.
Nyt kuitenkin kuviin...
Minä ja Aapo toivotetaan kaikille ihanille lukijoillemme oikein ihanaa joulua! ♥
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
134. Bannereita!
Nyt on sellainen juttu, että haluaisin uuden bannerin, mutta itselläni ei ole inspiraatiota tehdä sellaista.. Elikkäs jos teillä lukijoilla on inspiraatiota tehdä blogilleni banneria niitä saa tehdä!
Ohjeita bannerin tekijälle:
- Kuvia saa ottaa blogistani, jos haluat jonkun tietynlaisen kuvan otathan minuun yhteyttä sähköpostilla?
- Tausta olisi mieluiten läpinäkyvä, mutta muutkin käyvät.
- Tekstiksi Nora Laakkonen ♥ Arcus tai Nora Laakkonen & Arcus.
- Muuten tekijällä on vapaat kädet.
- Valmiit bannerit voi lähettää sähköpostiini nora.laakkonen@hotmail.com
Kun saan uuden bannerin niin alan sitten tekemään uutta ulkoasua!
//Nora
Ohjeita bannerin tekijälle:
- Kuvia saa ottaa blogistani, jos haluat jonkun tietynlaisen kuvan otathan minuun yhteyttä sähköpostilla?
- Tausta olisi mieluiten läpinäkyvä, mutta muutkin käyvät.
- Tekstiksi Nora Laakkonen ♥ Arcus tai Nora Laakkonen & Arcus.
- Muuten tekijällä on vapaat kädet.
- Valmiit bannerit voi lähettää sähköpostiini nora.laakkonen@hotmail.com
Kun saan uuden bannerin niin alan sitten tekemään uutta ulkoasua!
//Nora
tiistai 18. joulukuuta 2012
133. Aluevalmennukset 14.-15.12
Näin alkuun, ajokelihän oli aivan mahtava, eikä ollut yhtään liukasta!
Lähdimme perjantaina ajelemaan melkein kahta tuntia ennen valmennuksen alkua kohti Korholaa, jossa siis aluekouluvalmennukset pidettiin. No ajokeli oli kuitenkin niin huono, että olimme perillä vasta sen 2 tunnin päästä ja myöhästyin valmennuksesta 15min. Anu kuitenkin sanoi, että mielummin niin, että olemme perillä ehjin nahoin, kun että olisimme jossain ojassa.
Verkkailin Aapon itsenäisesti ja sen jälkeen liityin itse valmennukseen. Teimme siirtymisiä ympyrällä ja Anu keskittyi todella paljon ratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön. Sain esimerkiksi todella hyviä vinkkejä siihen miten kantapäideni asentoa voisi kehittää, koska ne ovat sellaiset, kun ovat.. Aapo oli ihan hyvä, alkuun vähän painava, mutta kuitenkin hyvä! Minun piti saada puolipidätteet hyvin läpi.
Loppuun otimme vähän vastalaukkoja. Nekin sujuivat ihan jees vaihtoja lukuunottamatta: D. Siihenkin sain hyvän vinkin miten pitää kääntää, kun tekee vastalaukkaa. Sen jälkeen homma sujui ihan mallikkaasti!
Tunnin lopuksi Anu otti jokaisen meistä erikseen juttelemaan. Hän kertoi mitä hyvää, mitä kehitettävää ja mihin aletaan keskittyä ratsastuksessa. Minulle hän sanoi, että ratsastan hyvällä ajatuksella ja tyylillä. Vastalaukkoja pitää treenata ja valmennuksissa aletaan keskittyä omaan istuntaani. Anu sanoi, että pääsemme koulurenkaaseen! Huippista(:
Valkun jälkeen veimme Aapon yöksi Ohenharjun tallille. Minäkin haluan sellaisen paikan!
Lauantai aamuna lähdimme ajamaan kohti TK:ta. Olimme siellä puolta tuntia ennen valmennuksen alkua. Varustin Aapon ja lähdin kentälle kävelemään 5min ennen valmennuksen alkua. Kun pääsimme maneesiin verkkasimme hepat itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja sitten, kun Sanna tuli rupesimme tekemään ravipuomi/laukkakavaletti tehtävää suurella ympyrällä. Tässä Aapo oli tosi hyvä! Tosin aina se halusi nostaa laukan ennen ravipuomeja ja jos olin liian lähellä edellistä ratsukkoa, oli pakko pysäyttää.
Sitten teimme pari kertaa ristikko/okseri-pysty linjan. Siinäkin poni liikkui vielä ihan hyvin.
Sen jälkeen tehtiin lyhyempi rata. Sekin meni vielä hyvin tempossa ja Sanna kehui sitä rataa.
No sitten se viimeinen rata... Poni oli alussa pohkeen takana ja aloitushyppy pissi pahasti, koska unohdin ratsastaa... No uusi aloitus ja sitten mentiin kyllä hyvin! Kolmos-nelos esteiden väli meni ihan hyvin, väli oli sujuva kolme. Viitos-kuutos esteillä väli oli ahdas kolme ja Aapo oli vähän turhankin innokas! No kolmella me se päästiin, vaikka se kolmas oli ihan pikkuaskel. Seuraavaksi sarjalle. No alkuun tultiin ihan oikeassa laukassa, mutta sitten kaveri rupesi itsestään sähläämään takajalkojen laukkaa ja huono paikka tuli A-osalle. Kuitenkin B-osalle korjattiin ja loppurata meni ihan hyvin.
Vähän huono maku jäi suuhun omalta osaltani.. Pääsimme kuitenkin myös esterenkaaseen! Aapon takajalka on vähän voimaton, joten sitä aletaan ihan kunnolla treenaamaan. Laitan tuohon loppuun koosteen estevalkusta. Kouluvalmennuksen äiti oli unohtanut kuvata: D. Nuo radat ja kaikki ovat pätkissä, kun kameraa piti aina välillä lämmitellä. : D
Ps. En kaipaa valituksia nuista ristilaukoista/pysäyttelyistä, kuten sanoin ponin vasen takajalka on heikompi, kuin oikea, huonojen ratsastusmahdollisuuksien takia! Laukkaa on helpompi korjata, kun tilanteen saa rauhoitettua.
Pps. Heitelkääs postausideoita, kun loppuviikolla on taas aikaa postata!
//Nora
Lähdimme perjantaina ajelemaan melkein kahta tuntia ennen valmennuksen alkua kohti Korholaa, jossa siis aluekouluvalmennukset pidettiin. No ajokeli oli kuitenkin niin huono, että olimme perillä vasta sen 2 tunnin päästä ja myöhästyin valmennuksesta 15min. Anu kuitenkin sanoi, että mielummin niin, että olemme perillä ehjin nahoin, kun että olisimme jossain ojassa.
Verkkailin Aapon itsenäisesti ja sen jälkeen liityin itse valmennukseen. Teimme siirtymisiä ympyrällä ja Anu keskittyi todella paljon ratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön. Sain esimerkiksi todella hyviä vinkkejä siihen miten kantapäideni asentoa voisi kehittää, koska ne ovat sellaiset, kun ovat.. Aapo oli ihan hyvä, alkuun vähän painava, mutta kuitenkin hyvä! Minun piti saada puolipidätteet hyvin läpi.
Loppuun otimme vähän vastalaukkoja. Nekin sujuivat ihan jees vaihtoja lukuunottamatta: D. Siihenkin sain hyvän vinkin miten pitää kääntää, kun tekee vastalaukkaa. Sen jälkeen homma sujui ihan mallikkaasti!
Tunnin lopuksi Anu otti jokaisen meistä erikseen juttelemaan. Hän kertoi mitä hyvää, mitä kehitettävää ja mihin aletaan keskittyä ratsastuksessa. Minulle hän sanoi, että ratsastan hyvällä ajatuksella ja tyylillä. Vastalaukkoja pitää treenata ja valmennuksissa aletaan keskittyä omaan istuntaani. Anu sanoi, että pääsemme koulurenkaaseen! Huippista(:
Valkun jälkeen veimme Aapon yöksi Ohenharjun tallille. Minäkin haluan sellaisen paikan!
Lauantai aamuna lähdimme ajamaan kohti TK:ta. Olimme siellä puolta tuntia ennen valmennuksen alkua. Varustin Aapon ja lähdin kentälle kävelemään 5min ennen valmennuksen alkua. Kun pääsimme maneesiin verkkasimme hepat itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja sitten, kun Sanna tuli rupesimme tekemään ravipuomi/laukkakavaletti tehtävää suurella ympyrällä. Tässä Aapo oli tosi hyvä! Tosin aina se halusi nostaa laukan ennen ravipuomeja ja jos olin liian lähellä edellistä ratsukkoa, oli pakko pysäyttää.
Sitten teimme pari kertaa ristikko/okseri-pysty linjan. Siinäkin poni liikkui vielä ihan hyvin.
Sen jälkeen tehtiin lyhyempi rata. Sekin meni vielä hyvin tempossa ja Sanna kehui sitä rataa.
No sitten se viimeinen rata... Poni oli alussa pohkeen takana ja aloitushyppy pissi pahasti, koska unohdin ratsastaa... No uusi aloitus ja sitten mentiin kyllä hyvin! Kolmos-nelos esteiden väli meni ihan hyvin, väli oli sujuva kolme. Viitos-kuutos esteillä väli oli ahdas kolme ja Aapo oli vähän turhankin innokas! No kolmella me se päästiin, vaikka se kolmas oli ihan pikkuaskel. Seuraavaksi sarjalle. No alkuun tultiin ihan oikeassa laukassa, mutta sitten kaveri rupesi itsestään sähläämään takajalkojen laukkaa ja huono paikka tuli A-osalle. Kuitenkin B-osalle korjattiin ja loppurata meni ihan hyvin.
Vähän huono maku jäi suuhun omalta osaltani.. Pääsimme kuitenkin myös esterenkaaseen! Aapon takajalka on vähän voimaton, joten sitä aletaan ihan kunnolla treenaamaan. Laitan tuohon loppuun koosteen estevalkusta. Kouluvalmennuksen äiti oli unohtanut kuvata: D. Nuo radat ja kaikki ovat pätkissä, kun kameraa piti aina välillä lämmitellä. : D
Ps. En kaipaa valituksia nuista ristilaukoista/pysäyttelyistä, kuten sanoin ponin vasen takajalka on heikompi, kuin oikea, huonojen ratsastusmahdollisuuksien takia! Laukkaa on helpompi korjata, kun tilanteen saa rauhoitettua.
Pps. Heitelkääs postausideoita, kun loppuviikolla on taas aikaa postata!
//Nora
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)