228. Venlan treenejä

Venla on nyt kesän mittaa alkanut saada liikuntamotivaatiotansa takaisin, eikä ihan kaikki treenit kiukuta tammaa! Ollaan nyt kesän aikana päästy treenaamaan melko monipuolisesti neidin kanssa ja se alkaa oikeesti vaikuttaa jo pikkuhiljaa ratsulta.
 Ollaan menty paljon puomeja, totuteltu ilman satulaa menemiseen, hypätty irtona, käyty maastossa ja tottakai tehty maastakäsin harjoituksia. Siitä alkaa huomata, että tekemäni työ on alkanut tuottaa tulosta - poni on nykyään lauhkea kuin lammas käsiteltäessä.

Tässä pari viikkoa sitten olin kentällä irtojuoksuttamassa Venlaa ja keskellä kenttää oli esteitä. Minun ja Sofian yllätykseksi poni suuntasi muutaman hölkkäkierroksen jälkeen pienelle kavaletille - eikä edes vahingossa, nimittäin seuraavalla kierroksella tamma hyppäsi sen taas! Tästä ideana rakensimme neitille pienen hypytyskujan. Tamma tajusi sen idean heti ja hyökkäsikin kujalle ennenkuin olin kerennyt estettä kunnolla pystyttää! Hassu poni :3.

Pari ensimmäistä kertaa oli juuri sellaisia perinteisiä räpellyshyppyjä, mutta muutaman toiston jälkeen poni alkoi esittää ihan siistejä pomppuja, esteponin alku - tai sitten ei.. Parin hyvän hypyn jälkeen käveltiin pitkät loppukäynnit ja tamma pääsi suihkun kautta takaisin tarhaan.

Viimeviikonloppuna meillä oli ensimmäiset ilmansatulaa treenit ilman taluttajaa ja tamma käyttäytyi todella hyvin! Tarkoitus oli vain kävellä, mutta koska Venla käyttäytyi niin nätisti päästiin testaamaan myös ravia. Ravissa hölkyteltiin puomejen yli muutamat kerrat ja tehtiin parit temponmuutokset. Hyvän pätkän jälkeen siirtyminen käyntiin ja loppukäynnit maaston kautta!

Tamma yllätti positiivisesti ja tätä positiivisyyttä on jatkunut jo pidemmälle, kun päästiin ensimmäistä kertaa maastoon - tosin vähän erinlaisella kokoonpanolla, nimittäin minä menin Aapolla ja Olivia pääsi Venlan kyytiin. Kerettiin jo Olivian kanssa maalailla piruja seinille, koska Venla ei ole koskaan ennen käynyt ratsastaja selässä maastossa, joten jännitettiin ihan toden teolla sitä, että heppa pelkää joka ikistä puun oksaa.. Toisin kävi, Venla ei katsellut yhtään mitään! Korvat höröllä tepasteli reippain askelin koko matkan kyttäämättä mitään! Hienohieno tamma!♥